Raha ja sen merkitys

Epäpukumies on köyhä.

Kuulun tilastollisesti alimpaan tulokymmenykseen. Duunistani ei jää tarpeeksi rahaa elämiseen ainakaan näillä vuokrilla. Asun VVO:n upouudessa 2011 valmistuneessa kerrostalossa, joten katteet ovat pojilla myös sen mukaiset. Muutan kuitenkin joulukuun ensimmäinen pois Helsinkiin, upouuteen Alkuasuntojen kaksioon ilman että menot heilahtavat juuri ollenkaan. Palvelutkin ovat uudessa lukaalissani paremmat kuin nykyisessä.

Laskin budjettiani keväälle 2013 ja mahassani alkoi kiertämään. Haluan keskittyä mahdollisimman paljon lukemiseen, mutta pakollinen kokopäivätyö tekee siitä ärsyttävän vaikeaa. Jos olen liikaa töissä, lukumotivaatio murenee. Jos keskityn vain lukemiseen, näivetyn kuoliaaksi ja lennän ulos asunnostani. Jos pakottaudun tekemään kumpaakin, sekoan, riisuudun alasti, maalaan itseni sianverellä ja siirryn Senaatintorille aiheuttamaan yleistä paheksuntaa siihen asti, että siviilipoliisi pääsee paikalle ja ampuu minua Taserilla. Pyrkimys olisi olla huhti- ja toukokuu ilman töitä, jotta voin keskittyä vain lukemiseen, sillä valmennuskurssin alettua haluan keskittyä vain ja ainoastaan siihen. Rahahuolet ja epävarmat tulot tekevät vain siitä hyvin vaikeaa.

Voin tässä avautua vähän normaalikäytäntöjen vastaisesti yksityisasioista: Minulla on käyttötilillä 12,2 euroa sekä luottotili tapissa. Seuraavan palkkapäivään on noin 20 päivää. Neljä laskua yhteisarvoltaan 130e. Muutto edessä. Syödäkin pitäisi. Yhtälössä on jokin pahasti pielessä.

Toki, aina voin uudelleenallokoida menojani sekä tulojani ja elää makaronilla koko kevään. Luovun kaikesta vähänkin turhasta ja alan dyykkailemaan roskiksesta. Myyn kitarani sekä vahvistimeni, saisin mokomista ainakin vajaa pari tonnia. Pummilla matkustamisen odotusarvo on plussan puolella, varsinkin seutua käytettäessä. Tällaistakin elämäntyyliä voi toki harrastaa.

En suostu siihen. Haluan ylläpitää elämässäni tietynlaista vakautta ja arvostan auktoriteettia, lakeja sekä sääntöjä. Jos kaikki toimivat niiden mukaan, homma toimii tehokkaasti. Ongelmakohdatkin voidaan huuhtoa paremmin esille, jos kaikki vesi menee samaan suuntaan, eikä joku yritä kokoajan heittää sekaan lisää paskaa tai lyödä vaskoolia pois käsistä. Ongelmiahan toki on. En vain osaa tarkalleen sanoa onko se huono palkka (se perinteinen muissa-vika-minussa-ei-niinkään), rahankäyttöni, korkea hintataso, porvarit, vasemmisto, vai jotain muuta vielä megalomaanisempaa. Raha ei kuitenkaan riitä ja se vituttaa.

Epäpukumies potkii tolppaa.

Epäpukumiehen epävisioita

Epäpukumies kävi lääkärillä.

Minulla on stressiä ja kävin tohtorin kanssa juttelemassa aiheesta. Verikokeet näyttivät pelkkää priimaa ja kaikki on muutenkin fyysisesti kunnossa. Paitsi se stressi.

Köyhyys ja kunnianhimo eivät sovi yhteen. Haluan olla hyvin toimeentuleva ja menestynyt, joten näen korkeakoulututkinnon (yhtenä) avaimena pois tästä alimman tulokastin ikuisesta penninvenytyksestä ja työtuntien laskemisesta. Laskut vaativat kuorossa sitä vähää, joka jää vuokranmaksun jälkeen käteen. Sain töistäni viime palkkapäivänä kolminumeroisen summan kuukauden työstä. Saa muuten riittää. Kyllästyminen saavuttaa lakipisteensä näillä atribuuteilla nopeasti.

Kouluihin haettaessa on vähän tökeröä ensimmäisenä miettiä alalla liikkuvia rahamääriä, mutta minun valintoihini se vaikuttaa hyvin paljon. Kamppailin Teknillisen korkeakoulun ja kauppiksen välillä pitkään, mutta päädyin lopulta yrittämään toisen kerran jälkimmäiseen. Tulen joka tapauksessa pyrkimään samalle alalle oli tutkinto mikä hyvänsä, joten näin kauppiksen helpompana vaihtoehtona. Luit oikein, helpompana. En nimittäin lukenut fysiikkaa lukiossa ollenkaan ja edellisestä pitkän matikan tasoisesta tehtävästäkin on vierähtänyt kohta neljä vuotta. Keväällä on siis aikamoinen luku-urakka edessä koulupaikasta riippumatta.

Rahaa on silti saatava lukuprosessin aikanakin. Jos en löydä uutta peruspalkkaista duunarityötä ennen vuodenvaihdetta, siirryn takaisin sijaisopettajaksi. Saapahan valita työpäivät, eikä päivien pituudet päätä huimaa. Tuntipalkkakin ampaisisi yli kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna.

Epäpuku mies pohtii.

"Ei sulla mitään etulyöntiasemaa ole"

Edellinen teksti venähti. Anteeksi.

Olen siis tuudittautunut ajattelemaan turvallisesti, että kun kirjat ovat tuttuja, mahdollisuuteni päästä sisään lisääntyvät. Tottakai ymmärrän, että yritys on monelle muullekkin toinen, kolmas, tai jopa neljäs. Ehkä siellä on joku viidettäkin kertaa hakemassa oleva nahjus. Matematiikan kirjaa en oikeastaan sen kummemmin avannut viime keväänä, lähinnä siksi että minua puistatti joka ikinen kerta kun yritin tarkastella opuksen sisältöä. Laskentatoimi ja Taloustieteen oppikirja ovat paremmin läpikahlattuja, ja tiedostan myös että jälkimmäisestä on tullut uusi painos, joka on lisäksi pakollinen. Käsittääkseni näissä on yksi kappale eroa. Pärjään sillä siis hetken, rahatilanne kun koettelee jo valmiiksi stressihermon ääripäitä.

Onhan minulla tuossa myös (lähes koskemattomia) itseopiskelumateriaalioppaita, joissa on läjäpäin (tekemättömiä) tehtäviä. Valmennuskurssini alkavat vasta huhtikuussa, joten näen tämän myös kivana lisänä.

Keväästä tulee rankka. Minun on pakko tienata vuokrarahani jostain, joten lukeminen tulee tapahtumaan työnteon ohella. Tästä on kokemusta keväällisen verran, eikä se toiminut ollenkaan niin hyvin kuin alunperin ajattelin. Kuvitelkaa, pyysin pomolta mahdollisimman paljon neljän jälkeen alkavia työvuoroja, jotta voin herätä aikaisin lukemaan ennen työpäivän alkua. Oli muuten harvinaisen paska idea. Tarvitsen huhtikuun jälkeen täydellisen llukemiseen keskittyvän loman, joten säästäminen sitä varten näillä palkoilla onkin siten oma haastavahko projektinsa.

Keskustelin myös yhden kohtalotoverin kanssa pääsykokeista ja hän sanoi aloittavansa lukemisen jo joulukuussa. Hullu. Päätin kuitenkin tehdä saman. Aikaisempi lukuprosessin starttaaminen on toki vaarallista mahdollisen motivaatiokadon vuoksi, mutta en osaa painottaa tarpeeksi kuinka kova kilpailu Aaltoon on. Ja sen on pakko olla Aalto, elämäni rippeet kun sijaitsevat PK-seudulla.

Epäpukumies epäröi.

N-no niin, a-aloitetaan

Epäpukumies aloittaa.

Helppona maalinani on siis päästä Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun sisälle vuonna 2013 ja päivitellä kyseisestä prosessista talven ja kevään aikana tähän blogiin. Jos se vaikka auttaisi motivoimaan, tai jotain. Eihän se nyt niin perkele toimi, mutta minulla ei satu olemaan muutakaan tekemistä.

Formaali esittäytyminen: Olen vantaalainen, 22-vuotias mieshenkilö. Vähän levoton ja apatiaan taipuvainen. Näpertelen kaikenlaista, mutta en kuitenkaan saa aikaiseksi juuri mitään. Puhun paljon itsekseni. Haluan olla ja osata kaikkea.

Yritän sisään toista vuotta. Pää tyhjeni heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen vuonna 2009 ja haahuilin toimettomuuden limbossa siitä eteenpäin, tietämättä ollenkaan minne jatkaisin tai mitä haluaisin elämältä. Vuoden asepalveluksen jälkeen touhu olikin pelkkää hapuilua ja ennen pitkää löysin itseni huonopalkkaisesta asiakaspalveluhommasta, jossa enemmän ja vähemmän viihdyin tähän päivään asti. En hakenut kouluihin vuonna 2011. Siirsin sitä prosessia vuodella, koska satun tykkäämään "ohita"-painikkeen rämpyttämisestä kaikissa elämääkoskevissa tärkeissä kysymyksissä, kuten alituiseen kysymykseen "Pitäisikö sinun, senkin laiska paska, tehdä jotain elämälläsi?".

Homma muuttui Halloween-juhlien aikaan 2011 syksyllä jutellessani erään hemmon kanssa, joka oli aloittanut kuluvana vuodenaikana opinnot Helsingin kauppakorkeassa. Olin hyvin kiinnostunut, mutta samalla katkera ja kateellinen. Paikka on arvostettu ja työnäkymät valmistuneilla erinomaiset. Tutkin asiaa lisää yksin pimeässä Myyrmäen yksiössäni ja sain tietää myös, että ainakin neljä naamarikirjakaveriani opiskelee kyseisessä koulussa. Vitutti. Ei siksi, että muut olivat itsetietoisempia tavotteistaan, tai että he olivat kyllin tarmokkaita ja älykkäitä pääsemään hyvään kouluun, vaan siksi että tunnuin jääväni kärrystä. Vaipuisin johonkin paskahommaan ja olisin liian laiska tekemään asialle mitään. En ollut edes ajatellut koko koulua kertaakaan nuoruuteni aikana. Joku puolivillainen suunnitelma oli hakea Taidekorkeakouluun olemattomilla pseudo-design-taidoillani, tai hakea Metropoliaan tietotekniikkaan. Ei ne nyt tuntuneet "ihan siltä jutulta".

Noh, eräs työkaverini jauhoi eräänä marraskuisena loskakelipäivänä Kauppakorkeakouluun hakemisesta ja ekonomin tittelistä, mikä aiheutti minussa jo-niin-ikään tutuksi tulleen innostuksen tunteen. Päätin tehdä saman mitään ajattelematta. Olin tohkeissani asetetusta maalista ja pyysin äidiltäni sponsorointia pääsykoekirjoihin, mikä tuli hänelle täysin puskan takaa. Valmennuskursseihin rahaa ei ollut, mutta vakuuttelin itselleni että pelkkä lukeminen riittää, niinhän se tyyppikin kertoi tehneensä aikasemmin sinä vuonna. Suunnittelin kaikenmaailman höttölukujärjestyksiä ja muuta toivotonta. Eihän minulla nyt oikeesti ollut mitään käryä siitä mitä minä olin aloittamassa.

Jaksoin lukea kokonaiset kaksi kuukautta tammikuusta eteenpäin. Opukset olivat osittain hirveää soopaa, eikä minua suoraansanoen kiinnostanut opetella lineaarisen ohjelmoinnin ongelmaa tai kaavoja diskonttaustekijöiden tarkasteluun. Enempää paneutumatta tähän hävettävään ajanjaksoon, jonka minun piti käyttää lukemiseen, yritin vielä huhtikuussa aloittaa lukemisprosessin alusta, sillä siinäkohtaa oli vielä reippaat kaksi kuukautta aikaa pääsykokeisiin. Tämä kokeilu kesti 3,5 viikkoa. Pääsykoe tuli ja meni. Sain 8/40 pistettä kokeesta. Jos minua ei olisi potkittu koepäivänä liikkeelle aamulla, en olisi mennyt koko kokeeseen.

Tuloksien jälkeen vaivuin vuoroin vitutuksen, stressin ja apatian ristituleen, enkä taaskaan tiennyt mitä lähtisin opiskelemaan. Yhtenä hetkenä minua pelotti, että onko opiskeleminen edes minun juttuni, mutta olin päättänyt päästä hyvään kouluun ja hankkia ensimmäisenä henkilönä suvussani moneen sukupolveen korkeakoulututkinnon. Opiskelemattomuus on vain hukkaanheitettyä potentiaalia.

Ilmottauduin Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselle avoimille kursseille tarkoituksenani opetella ohjelmoimaan ja ehkä saada opiskelupaikka suoraan ensivuonna ilman pääsykoetta. Olin työväsymyksen takia hyvin laiska luennoillakävijä ja palauttelin tehtäviä myöhässä. Suoritan siellä kursseja tälläkin hetkellä, mutta ilmeisen omalla aikataululla.

Sitten koin valaistuksen.

Neljä päivää sitten satuin vilkaisemaan -sivustolta vuoden 2013 haun pääsykoekirjat ja huomasin niistä kolmen olevan samat kuin tämän vuoden hauissa. Ei helvetti. Ja vain neljä kirjaa. Ei perkele. Eikä aineistokoetta. Ajattelin sitten kylmällä logiikalla: Kilpailu kauppakorkeaan on järjettömän kovaa, yksi kirjoista sisältää markkinoinnin SEKÄ johtamisen, talousmatematiikka on edelleen mukana, Aallon sisäänottoa lasketaan jälleen...

Innostuin silti vastoin kaikkia odotuksiani. Kilpailu vain lisää motivaatiota ja on suunnattoman tyydyttävää päästä kisaamaan siitä kenen kantti kestää ja kenen ei. Kyselin muilta mielipiteitä ja selvitin asiaa itselleni. Paikka kiinnostaa valtavasti. Sinetöin hakuni ilmottautumalla valmennuskursseille kevääksi ja lupauduin aloittamaan lukuprosessin ajoissa. Potkin itseni lukemaan joka päivä. Jos aion hakea yhteen kilpailuhenkisimmistä kouluista koko Suomessa, teen sen kunnolla.

Vaikka en pukumieheltä vaikutakkaan, aion sellaiseksi silti opiskella.

Epäpukumies lopettaa.