Minulla on stressiä ja kävin tohtorin kanssa juttelemassa aiheesta. Verikokeet näyttivät pelkkää priimaa ja kaikki on muutenkin fyysisesti kunnossa. Paitsi se stressi.
Köyhyys ja kunnianhimo eivät sovi yhteen. Haluan olla hyvin toimeentuleva ja menestynyt, joten näen korkeakoulututkinnon (yhtenä) avaimena pois tästä alimman tulokastin ikuisesta penninvenytyksestä ja työtuntien laskemisesta. Laskut vaativat kuorossa sitä vähää, joka jää vuokranmaksun jälkeen käteen. Sain töistäni viime palkkapäivänä kolminumeroisen summan kuukauden työstä. Saa muuten riittää. Kyllästyminen saavuttaa lakipisteensä näillä atribuuteilla nopeasti.
Kouluihin haettaessa on vähän tökeröä ensimmäisenä miettiä alalla liikkuvia rahamääriä, mutta minun valintoihini se vaikuttaa hyvin paljon. Kamppailin Teknillisen korkeakoulun ja kauppiksen välillä pitkään, mutta päädyin lopulta yrittämään toisen kerran jälkimmäiseen. Tulen joka tapauksessa pyrkimään samalle alalle oli tutkinto mikä hyvänsä, joten näin kauppiksen helpompana vaihtoehtona. Luit oikein, helpompana. En nimittäin lukenut fysiikkaa lukiossa ollenkaan ja edellisestä pitkän matikan tasoisesta tehtävästäkin on vierähtänyt kohta neljä vuotta. Keväällä on siis aikamoinen luku-urakka edessä koulupaikasta riippumatta.
Rahaa on silti saatava lukuprosessin aikanakin. Jos en löydä uutta peruspalkkaista duunarityötä ennen vuodenvaihdetta, siirryn takaisin sijaisopettajaksi. Saapahan valita työpäivät, eikä päivien pituudet päätä huimaa. Tuntipalkkakin ampaisisi yli kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna.
Epäpuku mies pohtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti