Ensimmäinen "intensiiviviikko" lähestyy loppuaa ja voin kyllä kilpailuhenkisimmille vihollisilleni myöntää, että ei se nyt kauhean lukurikas ollut. Tunteja kertyi kasaan ehkä viisitoista. Parina päivänä en avannut kirjoja ollenkaan, mutta kuluva viikonloppu on ollut tehokas.
Laskentatoimen kirjan luin eilen kokonaan kertaalleen, vaikka opuksen holistinen omaksuminen alkoi loppumetreillä rakoilla. Kyseisen kirjan eniten ärsytyskynnystä hivelevät asiat liittyvät budjetoinnin ulkoamuistettaviin listoihin ja ensimmäisen kappaleen taseeseen. Minua kiinnostavat asiakokonaisuudet, eivät mukateoreettisella pohjavireellä ja lievästi hataralla jakoperusteella lohkotut termilistaumat budjetoinnin vaiheista! Miksi laskentatoimessa se investointikin piti jakaa kuuteen ulkoaopittavaan vaiheeseen? Vähän kuin jakaisi nisäkkäiden fyysisen liikkeen askelpareihin ja juoksuaskelpareihin, minkä lisäksi molemmat jaetaan viiteen alalohkoon ja annetaan niille typeriä nimiä, kuten: "Tavoite, fokusointi, painopisteen muuttaminen, fyysinen aktio ja laskeutuminen".
Onhan tämä kilpailumielessä se ydinjuttu: motivaation mittaaminen. Kyllä sitä tulee mietittyä, jaksaako tätä ulkopuurtamista koepäivään saakka. Motivaationi on kuitenkin pysynyt todella korkealla eikä lukeminen toistaiseksi ole maistunut puulta, kun vertaa viimevuoden suoritukseeni.
Seuraavasta saatta pamahtaa mulkun leima otsaan, mutta naureskelin tässä toisen kokelaan kanssa HELBUSille. Maksaako siellä ihmiset oikeasti lähestulkoon 20,000 euroa siitä, että he pääsevät käymään kauppa-aiheisia kursseja? Jos maksat hiukan lisää, on sinulla mahdollisuus käydä esimerkiksi Malesian Kuala Lumpurissa BBA-tutkinto vielä tämän mahtavan koulun päätteeksi. Yhtään ottamatta kantaa opetuksen tasoon, mikä voi tietenkin olla ihan pätevääkin, on mielestäni todella typerää maksaa tavallisesta tradenomitutkinnosta huomattavia summia rahaa. Tutkinnosta, jonka saatavuutta ei voida varmistaa. Kyseisten papereiden pätevyys ei taida edes vakuuttaa kaikkia työnantajia täällä Suomen rajojen sisäpuolella. Mietitään vaikka pankkialaa; Palkkaako Nordea sijoitusosastolle mielummin ekonomin, sisäistä laskentatoimea lukeneen tradenomin, vai tämän henkilön, jonka tutkinnon sisällöstä kenelläkään ei ole hajua? Toki tieto on aina tietoa ja henkilölle, jonka vanhempien likviditeetti riittää, on HELBUS varmasti ihan pätevä paikka hakea osaamista. Mikäs minä olen sanomaan. Halvempaa se on silti mennä vaikka AMK:n kansainväliseen bisnekseen.
Aihetta myhäilylle olisi toki enemmän, jos itse olisin missään koulussa. Lopetan tältäerää.
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Ei enää koskaan
Hoitakaapa hampaitanne, kokelaat.
Suurin osa ihmisistä varmaan inhoaa hammaslääkäreitä jollain tasolla, mutta minä kuulun niihin jotka pelkäävät näitä Saatanan kätyreitä niin paljon, että käyttäytymiseni menee jo psykoosin puolelle odotushuoneen antiseptisen hajun tunkeutuessa sieraimiini. Tässä pari viikkoa sitten vilkaisin peilin kautta suuhuni ja siinä oksennusta pidätellessäni päätin, että nyt on otettava pelkoa sarvista kiinni ja kärsittävä. Sattumoisin sain haltuuni yksityisen hammaslääkäriaseman lahjakortin, joka oikeutti ilmaiseen hammastarkastukseen. Eihän se paljoa ollut (itse hoidon loppusummaan nähden, siitä edellä), mutta minulle selkeä merkki siitä, että nyt mennään. Ja perkele, sit mentiin ja lujaa!
Elättelin kauhukuvia mahdollisista leukaleikkauksista ja muista toimenpiteistä ja epäröin hammaslääkäriaseman ovella vielä sisäänastumista. Siinä hetken hengiteltyäni pussiin, avasin oven ja odottelin omaa vuoroani. Vuoron tultuani meinasin luonnollisesti pyörtyä, kun näin tuon itse viikatemiehen suunnitteleman nojatuolin kaikkine herkkuineen. Siinä sitten täydellistä brittisuomea puhuva mieslääkäri yritti pitää kaiketi tarkoituksella naamaansa peruslukemilla, koska olin hyvin tietoinen vasemman alaposkihampaani reiän halkaisijasta senttimetreissä. Lääkäri otti vielä röntgenit varmuudeksi ja iskettiin hoitosuunnitelma käteen.
Potilasmaksu: 1800 euroa. Omavastuu 1333 euroa. Voi. Vittu.
Noh, vaikka hampaani näyttävät päältäpäin suorilta ja siisteiltä, tiesin oikein hyvin, että takahampaissa kytevät kariespommit ja niiden hoitaminen tulisi lohkaisemaan Supermaster-kurssin kokoisen loven talouteeni. Yläviisureiden poisto, juurihoito (tai kaksi, lääkäri ei osannut sanoa vielä) ja 21 pinnoitetta pitävät huolen siitä, että en ikinä päästä purukalustoani tällaiseen kuntoon. Noinkin huomattavan summan maksaminen ei kuitenkaan haittaa, sillä tiesin jo vuosi sitten miten paljon nämä pienet legokekkerit sekä niiden jälkipuinti tulevat kustantamaan. Hammaslääkäri otti kuitenkin iisisti ja saa koko touhun kahteen kertaan, 1,5h per käynti. Tarvitsen luonnollisesti esilääkityksen ja vahvimmat puudutukset, mitkä koko laitos voi lain puitteissa antaa. Toivoin ilokaasua, mutta minua hoitanut hilpeä lontoolainen ei sitä suostunut antamaan, sillä se vain pidentäisi ja vaikeuttaisi hoitoa.
Tuomiopäivä on sitten huhtikuussa. Siihen asti voi lukea vaikka kauppikseen.
Suurin osa ihmisistä varmaan inhoaa hammaslääkäreitä jollain tasolla, mutta minä kuulun niihin jotka pelkäävät näitä Saatanan kätyreitä niin paljon, että käyttäytymiseni menee jo psykoosin puolelle odotushuoneen antiseptisen hajun tunkeutuessa sieraimiini. Tässä pari viikkoa sitten vilkaisin peilin kautta suuhuni ja siinä oksennusta pidätellessäni päätin, että nyt on otettava pelkoa sarvista kiinni ja kärsittävä. Sattumoisin sain haltuuni yksityisen hammaslääkäriaseman lahjakortin, joka oikeutti ilmaiseen hammastarkastukseen. Eihän se paljoa ollut (itse hoidon loppusummaan nähden, siitä edellä), mutta minulle selkeä merkki siitä, että nyt mennään. Ja perkele, sit mentiin ja lujaa!
Elättelin kauhukuvia mahdollisista leukaleikkauksista ja muista toimenpiteistä ja epäröin hammaslääkäriaseman ovella vielä sisäänastumista. Siinä hetken hengiteltyäni pussiin, avasin oven ja odottelin omaa vuoroani. Vuoron tultuani meinasin luonnollisesti pyörtyä, kun näin tuon itse viikatemiehen suunnitteleman nojatuolin kaikkine herkkuineen. Siinä sitten täydellistä brittisuomea puhuva mieslääkäri yritti pitää kaiketi tarkoituksella naamaansa peruslukemilla, koska olin hyvin tietoinen vasemman alaposkihampaani reiän halkaisijasta senttimetreissä. Lääkäri otti vielä röntgenit varmuudeksi ja iskettiin hoitosuunnitelma käteen.
Potilasmaksu: 1800 euroa. Omavastuu 1333 euroa. Voi. Vittu.
Noh, vaikka hampaani näyttävät päältäpäin suorilta ja siisteiltä, tiesin oikein hyvin, että takahampaissa kytevät kariespommit ja niiden hoitaminen tulisi lohkaisemaan Supermaster-kurssin kokoisen loven talouteeni. Yläviisureiden poisto, juurihoito (tai kaksi, lääkäri ei osannut sanoa vielä) ja 21 pinnoitetta pitävät huolen siitä, että en ikinä päästä purukalustoani tällaiseen kuntoon. Noinkin huomattavan summan maksaminen ei kuitenkaan haittaa, sillä tiesin jo vuosi sitten miten paljon nämä pienet legokekkerit sekä niiden jälkipuinti tulevat kustantamaan. Hammaslääkäri otti kuitenkin iisisti ja saa koko touhun kahteen kertaan, 1,5h per käynti. Tarvitsen luonnollisesti esilääkityksen ja vahvimmat puudutukset, mitkä koko laitos voi lain puitteissa antaa. Toivoin ilokaasua, mutta minua hoitanut hilpeä lontoolainen ei sitä suostunut antamaan, sillä se vain pidentäisi ja vaikeuttaisi hoitoa.
Tuomiopäivä on sitten huhtikuussa. Siihen asti voi lukea vaikka kauppikseen.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Turmiokevään alkusoitto
Hopsanssaa.
Lukusuunnitelmani mukainen intensiiviluku alkaa tänään. En ole lukenut kahteen viikkoon, sillä henkinen kantokykyni ei riitä täyspäiväiseen lukemiseen työn ohessa kovinkaan pitkälle. Nämä kaksi viikkoa on kulunut lähinnä koomatessa, mutta tästä päivämäärästä eteenpäin pitäisi tuonne kesäkuun 11. asti lukea täysiä. Tarkoitus on saada 400 tuntia täyteen koepäivään mennessä ja kirjat luettua kertaalleen ennen kurssien alkamista. Sairaspäiviä ei tämä aikataulu tunne, eikä tosin vapaapäiviäkään. MOOCin viikottaiset ohjelmointitehtävät eivät onneksi paljoa tunteja syö.
Tuhoudun palasiksi aika varmasti. Saatana.
Päiväduunit kyllä tympivät senverta pahasti, että ilman koulupaikkaa jääminen ei tule kuuloonkaan. Itse asiassa ne tympivät niin paljon, ettei minua kiinnosta tehdä niitä yhtään. Onneksi tuntisoppari kävi päinsä pienen kädenväännön päätteeksi. Johtoporras ei kuullemma pitänyt ihmisistä, jotka kouluttavat itseään. Mokomat siat. Ehtona oli että jatkan kesäkuun 1. alkaen taas kokopäiväisenä, joten koepäivät ja muut liirumlaarum-kissanristiäiset joudutaan anomaan palkattomilla. Huvittava tilanne olisi, jos en saisi koepäivää vapaaksi "kiireen takia". Semmoiseenhan en tietenkään suostu.
Epäpukumies varustautuu sotaan.
Lukusuunnitelmani mukainen intensiiviluku alkaa tänään. En ole lukenut kahteen viikkoon, sillä henkinen kantokykyni ei riitä täyspäiväiseen lukemiseen työn ohessa kovinkaan pitkälle. Nämä kaksi viikkoa on kulunut lähinnä koomatessa, mutta tästä päivämäärästä eteenpäin pitäisi tuonne kesäkuun 11. asti lukea täysiä. Tarkoitus on saada 400 tuntia täyteen koepäivään mennessä ja kirjat luettua kertaalleen ennen kurssien alkamista. Sairaspäiviä ei tämä aikataulu tunne, eikä tosin vapaapäiviäkään. MOOCin viikottaiset ohjelmointitehtävät eivät onneksi paljoa tunteja syö.
Tuhoudun palasiksi aika varmasti. Saatana.
Päiväduunit kyllä tympivät senverta pahasti, että ilman koulupaikkaa jääminen ei tule kuuloonkaan. Itse asiassa ne tympivät niin paljon, ettei minua kiinnosta tehdä niitä yhtään. Onneksi tuntisoppari kävi päinsä pienen kädenväännön päätteeksi. Johtoporras ei kuullemma pitänyt ihmisistä, jotka kouluttavat itseään. Mokomat siat. Ehtona oli että jatkan kesäkuun 1. alkaen taas kokopäiväisenä, joten koepäivät ja muut liirumlaarum-kissanristiäiset joudutaan anomaan palkattomilla. Huvittava tilanne olisi, jos en saisi koepäivää vapaaksi "kiireen takia". Semmoiseenhan en tietenkään suostu.
Epäpukumies varustautuu sotaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)