Hoitakaapa hampaitanne, kokelaat.
Suurin osa ihmisistä varmaan inhoaa hammaslääkäreitä jollain tasolla, mutta minä kuulun niihin jotka pelkäävät näitä Saatanan kätyreitä niin paljon, että käyttäytymiseni menee jo psykoosin puolelle odotushuoneen antiseptisen hajun tunkeutuessa sieraimiini. Tässä pari viikkoa sitten vilkaisin peilin kautta suuhuni ja siinä oksennusta pidätellessäni päätin, että nyt on otettava pelkoa sarvista kiinni ja kärsittävä. Sattumoisin sain haltuuni yksityisen hammaslääkäriaseman lahjakortin, joka oikeutti ilmaiseen hammastarkastukseen. Eihän se paljoa ollut (itse hoidon loppusummaan nähden, siitä edellä), mutta minulle selkeä merkki siitä, että nyt mennään. Ja perkele, sit mentiin ja lujaa!
Elättelin kauhukuvia mahdollisista leukaleikkauksista ja muista toimenpiteistä ja epäröin hammaslääkäriaseman ovella vielä sisäänastumista. Siinä hetken hengiteltyäni pussiin, avasin oven ja odottelin omaa vuoroani. Vuoron tultuani meinasin luonnollisesti pyörtyä, kun näin tuon itse viikatemiehen suunnitteleman nojatuolin kaikkine herkkuineen. Siinä sitten täydellistä brittisuomea puhuva mieslääkäri yritti pitää kaiketi tarkoituksella naamaansa peruslukemilla, koska olin hyvin tietoinen vasemman alaposkihampaani reiän halkaisijasta senttimetreissä. Lääkäri otti vielä röntgenit varmuudeksi ja iskettiin hoitosuunnitelma käteen.
Potilasmaksu: 1800 euroa. Omavastuu 1333 euroa. Voi. Vittu.
Noh, vaikka hampaani näyttävät päältäpäin suorilta ja siisteiltä, tiesin oikein hyvin, että takahampaissa kytevät kariespommit ja niiden hoitaminen tulisi lohkaisemaan Supermaster-kurssin kokoisen loven talouteeni. Yläviisureiden poisto, juurihoito (tai kaksi, lääkäri ei osannut sanoa vielä) ja 21 pinnoitetta pitävät huolen siitä, että en ikinä päästä purukalustoani tällaiseen kuntoon. Noinkin huomattavan summan maksaminen ei kuitenkaan haittaa, sillä tiesin jo vuosi sitten miten paljon nämä pienet legokekkerit sekä niiden jälkipuinti tulevat kustantamaan. Hammaslääkäri otti kuitenkin iisisti ja saa koko touhun kahteen kertaan, 1,5h per käynti. Tarvitsen luonnollisesti esilääkityksen ja vahvimmat puudutukset, mitkä koko laitos voi lain puitteissa antaa. Toivoin ilokaasua, mutta minua hoitanut hilpeä lontoolainen ei sitä suostunut antamaan, sillä se vain pidentäisi ja vaikeuttaisi hoitoa.
Tuomiopäivä on sitten huhtikuussa. Siihen asti voi lukea vaikka kauppikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti