Olen siis tuudittautunut ajattelemaan turvallisesti, että kun kirjat ovat tuttuja, mahdollisuuteni päästä sisään lisääntyvät. Tottakai ymmärrän, että yritys on monelle muullekkin toinen, kolmas, tai jopa neljäs. Ehkä siellä on joku viidettäkin kertaa hakemassa oleva nahjus. Matematiikan kirjaa en oikeastaan sen kummemmin avannut viime keväänä, lähinnä siksi että minua puistatti joka ikinen kerta kun yritin tarkastella opuksen sisältöä. Laskentatoimi ja Taloustieteen oppikirja ovat paremmin läpikahlattuja, ja tiedostan myös että jälkimmäisestä on tullut uusi painos, joka on lisäksi pakollinen. Käsittääkseni näissä on yksi kappale eroa. Pärjään sillä siis hetken, rahatilanne kun koettelee jo valmiiksi stressihermon ääripäitä.
Onhan minulla tuossa myös (lähes koskemattomia) itseopiskelumateriaalioppaita, joissa on läjäpäin (tekemättömiä) tehtäviä. Valmennuskurssini alkavat vasta huhtikuussa, joten näen tämän myös kivana lisänä.
Keväästä tulee rankka. Minun on pakko tienata vuokrarahani jostain, joten lukeminen tulee tapahtumaan työnteon ohella. Tästä on kokemusta keväällisen verran, eikä se toiminut ollenkaan niin hyvin kuin alunperin ajattelin. Kuvitelkaa, pyysin pomolta mahdollisimman paljon neljän jälkeen alkavia työvuoroja, jotta voin herätä aikaisin lukemaan ennen työpäivän alkua. Oli muuten harvinaisen paska idea. Tarvitsen huhtikuun jälkeen täydellisen llukemiseen keskittyvän loman, joten säästäminen sitä varten näillä palkoilla onkin siten oma haastavahko projektinsa.
Keskustelin myös yhden kohtalotoverin kanssa pääsykokeista ja hän sanoi aloittavansa lukemisen jo joulukuussa. Hullu. Päätin kuitenkin tehdä saman. Aikaisempi lukuprosessin starttaaminen on toki vaarallista mahdollisen motivaatiokadon vuoksi, mutta en osaa painottaa tarpeeksi kuinka kova kilpailu Aaltoon on. Ja sen on pakko olla Aalto, elämäni rippeet kun sijaitsevat PK-seudulla.
Epäpukumies epäröi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti